Mitä haluat tietää meistä?

Maanantaina jaettiin vastuualueet uudestaan ja juteltiin yhteisistä pelisäännöistä.. myös niistä joiden toteutuksessa on parantamisen varaa :D Blogi ja tekstien määräminen muille pysyy mulla viimekaudesta. Turha kuitenkaan murehtia, pian pääsevät kaikki ääneen..
Sillä:
Mielikuvituksetonta(ko), mutta kopsattiin Xonoxilta ja monilta muilta idea kyselypostaukseen. Blogi on pysynyt suurimmalta osin kisojen yms ympärillä, joten meidän kaikkia puolia ei olla valotettu ;)

Jos on jotain mitä haluat tietää, laita kysymyksiä kommenttiboksiin!

Vastataan niihin joku kerta yhdessä, ja tietty tarvittaessa myös yksin. Kysymyksiä voi esittää sunnuntaihin asti, jos niitä tulee 0 ni tietty sit kauemmin :D

Loppuun MM-ennakkosuosikki Madonnan gaala:

Ps luin luonnoksista Essin Vigo-postauksen ja toivon sen näkevän myös päivänvalon (:

Älä ajattele ääneen

Onko uuden musiikin kuuntelu aina yhtä jännittävää? Jo ennen SM-kisoja alkaa pohdinnat seuraavan kauden musiikista - mitä valmentajat ovat tällä kertaa keksineet..

Pienenä saatiin improvisoida uuden musiikin tahtiin tai kuunnella musiikki jonkun venytyksen aikana. Yleisin tapa on kuitenkin pieni piiri: jännitys tiivistyy, play-nappulan painallus, keskittyneitä ilmeitä, jännittyneitä hymyjä.. Oliko hyvä? Pää lyö tyhjää, vilkuilua muihin päin, nyökyttelyä ja joku vastaa joo. Rehellisesti mikään musiikki ei ole ollut SE, se mikä kuulostaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla omalta. Kauden kuluessa musiikeista on silti oppinut pitämään ja lopuksi on pitänyt päästää irti - "tämä on se viimeinen kerta".

SM-sarjan ensimmäisiä ohjelmia muistelemme huvituksella. Ruby Bluessa oli semmoinen askellus että ei siinä paljoa hengitellä ehditty. Seuraavan kevään, kansankielellä "robotti"-ohjelma, veti niskat jumiin heti ensimmäisestä käsiliikkeestä lähtien. Oli suuri muutos lähteä etsimään hengittävää ja virtaavampaa tyyliä, mutta mitä jos sitä ei olisi tehty? Hartiat alas äläkä katkase sitä vartaloa!

Pienempänä piti varmistaa Rinteeltä onko Pianon soundtrackkiin jumpattu. Niin kaunis musiikki ja vastaus oli tietenkin kyllä. Ei arvannutkaan että parin vuoden päästä voimistelisi itse tuohon musiikkiin. Alku oli epäilevä: käytetty musiikki, jota ollaan yleensä parhaamme mukaan karteltu.. Pian siitä tuli lempiohjelma, jota muistellaan vielä pitkään lämmöllä. Oli hienoa tehdä elokuvatulkinta.

Kukassa sai nauttia voimistelun ilosta ja vaan fiilistellä. Ennen sm-finaalia kuulimme tulevan kevään musiikin, ehtona ettei se haittaisi tulevaa suoritusta. Ja muutos tuli taas. Kolme kautta hempeilyä niin oli korkea aika kokeilla jotain uutta. Painotus sanalla haastavaa. Macavityssä piti olla itsevarma, naisellinen - todellinen vastakohta omalle luonteelle joka pysyttelee pikkukisun asteella. Ohjelma jakoi myös mielipiteitä.. mikä on musta hyvä! Mitäänsanomaton ei herätä tunteita.. mukavuusalueelta lähteminen vaatii rohkeutta.

Tämän syksyn musiikki kohdattiin uusissa olosuhteissa. Jokainen sai kuunnella kappaleen omalla koneella, ilman että kukaan näkee ensireaktiota. Mukana oli kirjaimellisesti pari sanaa - teeman ääriviivat hahmoteltuina. Voisi sanoa että tällä kertaa nappasi ja vahvasti, eikä kyllästymisen vaaraa ole. Toisaalta tiedostamaton ensikuuntelu oli suoritettu jo aiemmin ;)

- kuvat maton reunalta, rvforum ja arkistot

Macavity is not there.

Lähettin eilen aamupäivällä 12 aikaan t-talolta kohti tapiolan urheiluhallia.Matkassa meillä oli mukana ihan oma kannustuspoppoo dominot+ tinamit.(kiitos hyvistä kannustuksista;))Bussi matka suju rattosasti hiuksia ja meikkejä laitellen ja eväitä syöden.Tuntui jotenki hassulta lähteä keskellä viikkoa arkipäivänä kisailemaan,ja jotku ahkerammat meistä mm.tiina ehti jo istua matikan tunnillakin aamulla;)Mutta kun vesma viimein kurvasi hallin pihalle tajusi sitä missä mennään.
Tunnelma pukkarissa ennen lämppää oli lievästi sanottuna hieman levoton...pensselisetä sen jos joku voi kertoa! Hiletettiin päämme ja pistettiin punat huuliin ja lähettiin lämppäämään.Harkka suju ilman katastrofeja vaikka eriaikasuuksia vielä tuli ja ilmasu puuttui.Nopea "palautuminen",lisää sähläystä pukkarissa ja taas sitä mentiin! Eka kisa suokka oli ihan semi mutta tahdit oli jäänyt jonnekki turkuun vissiin..:D Lisäksi tuli jotain tasapaino horjumisiakin.Toiseen suoritukseen ei siis ollut kuin suunta ylöspäin.




Pienen breikin jälkeen päästiin taas lämppäämään ,avaaman jalat ja matolle tekemään osat läpi.Muutama suoritus vierähti ja siinä sitä oltiin taas menossa kisuilemaan matolle!Viimestä kertaa oli mahdollisuus päästä revittelemään ja nauttimaan tästä ohjelmasta ja siitä fiiliksestä mikä siellä matolla tulee!
Toinen suokka oli ilmasun ja heittäytymisen perusteella kyllä kauden paras varmaankin , virheitä toki mahtui joukkoon ,mutta pääasia oli kyllä se että jäi hyvä fiilis viimesestä macavitystä!;)


Kokonais kisassa tultiin viidenneksi. Isot onnitelut ja tsempit mm-kisoihin läheteville joukkueille Ovo teamille, Freyoille ja Mineteille!:)

Henkilökohtaisesti mulle nämä kisat olivat ikimuistoiset ja varsinkin toi viimenen kisasuokka missä nautin koko sydämestäni siitä että pääsin sinne matolle tämän poppoon kanssa tekemään jotain sellasta mitä rakastan.Mulle nää oli nimittäin näillä näkymin viimeset kisat..Pääsykokeet on edessä ja toivottavasti myös uusi opiskelupaikka syksyllä.Saa nähdä sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan..!
Mutta tämä joukkue ja kaikki joukkuekaverit,ihanat valmentajat ja ikimuistoiset kokemukset ja hetket mitä heidän kanssa oon saanut yhdessä kokea ja iloita on jotain ihan mahtavaa.Kova ikävä jää <3

"Don't cry because it's over, smile because it happened"