Älä ajattele ääneen

Onko uuden musiikin kuuntelu aina yhtä jännittävää? Jo ennen SM-kisoja alkaa pohdinnat seuraavan kauden musiikista - mitä valmentajat ovat tällä kertaa keksineet..

Pienenä saatiin improvisoida uuden musiikin tahtiin tai kuunnella musiikki jonkun venytyksen aikana. Yleisin tapa on kuitenkin pieni piiri: jännitys tiivistyy, play-nappulan painallus, keskittyneitä ilmeitä, jännittyneitä hymyjä.. Oliko hyvä? Pää lyö tyhjää, vilkuilua muihin päin, nyökyttelyä ja joku vastaa joo. Rehellisesti mikään musiikki ei ole ollut SE, se mikä kuulostaa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla omalta. Kauden kuluessa musiikeista on silti oppinut pitämään ja lopuksi on pitänyt päästää irti - "tämä on se viimeinen kerta".

SM-sarjan ensimmäisiä ohjelmia muistelemme huvituksella. Ruby Bluessa oli semmoinen askellus että ei siinä paljoa hengitellä ehditty. Seuraavan kevään, kansankielellä "robotti"-ohjelma, veti niskat jumiin heti ensimmäisestä käsiliikkeestä lähtien. Oli suuri muutos lähteä etsimään hengittävää ja virtaavampaa tyyliä, mutta mitä jos sitä ei olisi tehty? Hartiat alas äläkä katkase sitä vartaloa!

Pienempänä piti varmistaa Rinteeltä onko Pianon soundtrackkiin jumpattu. Niin kaunis musiikki ja vastaus oli tietenkin kyllä. Ei arvannutkaan että parin vuoden päästä voimistelisi itse tuohon musiikkiin. Alku oli epäilevä: käytetty musiikki, jota ollaan yleensä parhaamme mukaan karteltu.. Pian siitä tuli lempiohjelma, jota muistellaan vielä pitkään lämmöllä. Oli hienoa tehdä elokuvatulkinta.

Kukassa sai nauttia voimistelun ilosta ja vaan fiilistellä. Ennen sm-finaalia kuulimme tulevan kevään musiikin, ehtona ettei se haittaisi tulevaa suoritusta. Ja muutos tuli taas. Kolme kautta hempeilyä niin oli korkea aika kokeilla jotain uutta. Painotus sanalla haastavaa. Macavityssä piti olla itsevarma, naisellinen - todellinen vastakohta omalle luonteelle joka pysyttelee pikkukisun asteella. Ohjelma jakoi myös mielipiteitä.. mikä on musta hyvä! Mitäänsanomaton ei herätä tunteita.. mukavuusalueelta lähteminen vaatii rohkeutta.

Tämän syksyn musiikki kohdattiin uusissa olosuhteissa. Jokainen sai kuunnella kappaleen omalla koneella, ilman että kukaan näkee ensireaktiota. Mukana oli kirjaimellisesti pari sanaa - teeman ääriviivat hahmoteltuina. Voisi sanoa että tällä kertaa nappasi ja vahvasti, eikä kyllästymisen vaaraa ole. Toisaalta tiedostamaton ensikuuntelu oli suoritettu jo aiemmin ;)

- kuvat maton reunalta, rvforum ja arkistot