14.12.2011

Memory is a way of holding onto the things you love, the things you are, the things you never want to lose.

Noniin. Nyt se on sitten lopussa, niin tää syksy, kuin Pippurit- nimisen joukkueen tarinakin. Tähän pisteeseen on ollu pitkä matka, joka on sisältäny paljon ihania, mutta kans vähemmän ihania hetkiä. Tää homma ei oo todellakaan aina ollu ihan helppoa, vaikka pippurisella asenteella ollaan kuitenki porskutettu aina eteenpäin. Mietitääs tätä kautta hiukan tarkemmin.



Alkukesästä meijän joukkueeseen tuli Iiris ja Amanda Lilium joukkueesta. Kesän alussa meitä oliki sitte aikamoinen kööri kasassa, kakstoista pippuria plus neljä valkkua. Hyvältä näyttää. Kesän aikana porukkaa alko karsiutamaan, kuka mistäki syystä. Alkusyksystä meitä oliki sitte enään yheksän ja maajoukkueringin leirillä kuultiin et Icu ei pysty enään jatkamaan. Lopputuloksena kahdeksan pippuria, kolme valmentajaa sekä valmis ohjelma yheksälle voimistelijalle. Lisäksi meillä abeilla hirvee stressi ekoista Yo kirjotuksista, kaikki vapaa aika kului nokka kiinni kirjassa. kaameeta. Mitä tehdään? Vaihdettiin paikat kaheksalle, ja päätettiin et nyt ei anneta periksi, ja kaikki pysyy terveenä eikä kukaan loukkaannu, Pippurit porskuttaa vaikka mikä tulis! Ja se kannatti. Täs sitä nyt ollaan. Nyt muutama kuukausi myöhemmin, tää kaikki epätoivo ja stressi tuntuu täysin turhalta. Yo kirjotuksista selvittiin, eka SM kulta ja Suomen Cup voitto taskussa. Huikeeta.






Kaikki ei siltikää menny ihan ku sovittiin. Tuli flunssaa ja mykoplasmaa, Esan lonkka kipeytys, ja Aman polvi sano ittensä irti aluekisojen jälkeen. TUL mestiksiä ennen oltiin vähällä taas vaipuu epätoivoon ku jouduttiin vaihtaa paikat seittemälle Aman polven takia. Tässäkö tää taas oli? Miten sen noston, joka ei meinannu kaheksallakaan onnistua kisoissa nyt kävis ku joudutaan muuttamaan?




Viimeistään näis treeneis tajusin, miten voimakas tahto jokasella oikeesti on tähän touhuun ja tiesin et pystytään jos vaan halutaan tarpeeks. Kokkolassa ei ollu tietookaan siitä, et oltais jouduttu muuttelemaan ohjelmaa. mieletöntä.




Nyt siihen pääasiaan. SM kisoihin Turkuun. Lauantain aamuharkka meni ihan hyvin mut sen jälkeen sattu pieni haaveri. Esa, joka olis pitäny paketoida jo alkukaudest kokovartalopakettiin ettei telois enempää itteensä, loukkas isovarpaansa ja se sattu paljon ja luultiin et se murtu . Pistettiin kylmää ja hoivattiin varvasta kokopäivä;) Kisasuoritus meni ok. Pikkuvirheitä mm. pari pudotusta ja Esan perinteinen SM kisojen sooloilu. Kaikki ei ollu kyl ihan tyytyväisiä omaan suoritukseen eikä iltkulta vältytty. Saatiin kuitenki hyvät pisteet ja päätettiin; huomenna vaan naaatiskellaan;) Kisojen jälkee suunnattiin Junnun luo tortilloille NAM ja kattoo kisavideoo. Kaheksan aikaan jokanen suuntas kohti omaa ihanaa sänkyy ja aamulla saatiinki nukkuu pitkään! Vihdoinki oli se päivä mitä kaikki oli niin kovasti odottanu, FINAALI PÄIVÄ! Esa skippas aamu harkan valmentajien kehotuksesta ku varvas ei ollu kovin hyväs hapessa. Chillailtiin pukkarissa virallisen kisabiisin tahtiin,niinku aina....

http://www.youtube.com/watch?v=7DwYss_ndZs

..kunnes piti mennä vetäsee viimenen rutistus. Elintärkeä tsemppihuuto ja sit mentiin. Suoritus oli kauden paras ja fiilis oli ihan loistava. Tuntu et koko Kupittaa repes jo nostojen ja heittojen kohdalla, mut lopussa se repes lopullisesti. Kiitos kaikille kannustajille<3 Helpotus ja tyytyväisyys valtas mielen, mut samalla kans haikeus. Siinä se oli, vimppa kisasuoritus näitten tyttöjen kanssa:`(



Pisteet oli kauden parhaat ja samalla selvis et se, mikä keväällä jäi niiin pienestä kiinni, oli nyt vihdoinki meijän <3 Saatiin seuralta ruusut ja mentiin palkintojen jakoon. Suomen Cupin palkintojen jakoon katsomosta riensi kans vielä keväällä joukkuees olleet Pake Julkku ja Kata. Sitte räpsittiin aikamoinen albumi kuvia meijän kahden uuden ja yhden vanhan pojan kans;) Kiitos kaikille onnittelijoille ja onnea kaikille mitalisteille!<3




Kupittaalta suunnattiin Maskuun mökille viettää yhteistä saunailtaa Bixujen kans SM juhlien merkeissä. Ilta kulu kivasti saunoen syöden ja juoden. Jäätiin mökille yöks ja ahkerimmat panostajat esim. minä, lähti mökiltä aamulla kouluun ;) Kiitos kaikille kivasta kauden päätöksestä!!




Tiistaina vuorossa oliki Turun Jyryn joulumyyjäiset ja saatiin kivasti kerättyy rahnaa joukkueelle ja seuralle. Onnittelijoita riitti tässäkin tapahtumassa rutkasti, päälimmäisenä mieleen jäi tuntematon mies joka ei ostanu mitään mut laitto meijän joukkueen kassaan 20 e setelin kannatuksen vuoks! Kiitos ! Puurojuhlassa meijät valittiin vuoden joukkueeks ja saatiin Jyryltä raha stipendi joukkueelle. Loppu viikko kulukin pokaalia remontoidessa ja lepäillessä, kunnes perjantaina koitti ekat Team Turun treenit.




Vaikka suurin osa meist tytöistä ja kaikki valmentajat jatkaa Team Turun rivistöissä, ei Pippureista luopuminen oo ollut helppoa, vaan aikamoinen tunteitten sekametelisoppa. Kuus vuotta oon ollu Pippuri ja nyt en yhtäkkiä ookkaan… outoa. Yhdistyminen tuo tullessaan hyviä ja vähän kans huonompia juttuja joitten sulatteleminen vie aikaa, mut uskon et täst tulee viel jotain hyvää!;)




Pippureista jää meille kaikille ihanat muistot. Hauska leikki on parempi lopettaa ennen ku se muuttuu tyhmäksi. Toisen tarinan loppu on uuden tarinan alku……sitä odotellessa...



19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus :)

Anonyymi kirjoitti...

<3<3 ikävä tulee pippureita, mut innolla odottelen teamia! :) tsemppiä tosi tosi paljon!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus minunkin mielestäni!

Kiitos kaikista jännityksen, kylmien väreiden ja ihastusten huokausten hetkistä, mitä maton reunalle teitä seuratessani ja kannustaessani olen vuosien aikana saanut kokea.

Paljon tsemppiä ja menestystä teille jokaikiselle Pippurille, mitä ikinä elämä tullessaan tuokaan.

Anonyymi kirjoitti...

<3<3<3<33<3<3<3<3<3<3<3<33<3<3<3<3<33<3<3<3<3<3<3<3<33<3<3 kyyneleet vaan valu ku tätä luki ! </3 TSEMPPIÄ TULEVAAN!!

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa Tiina. Tulee kans ihan kamala ikävä Pippureita, mut muistot on tärkeintä ja Pippurit lopetti korkeimmalla huipulla <3

Anna kirjoitti...

voi itken tääl :') ikävä tulee<3<3<3<3<3<3 ja huom huippu postaus tiina!!! ja kuvat oli myös :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Pippurit kaikista näistä unohtumattomista vuosista ja elämyksistä!
Te jäätte ikuisesti kaikkien jumpparien ja katsojien sydämiin!
Onnea uusiin haasteisiin!

Anonyymi kirjoitti...

I<3PIPPURIT 4EVER!!!!!<3<3<3<3<3<3<3<3

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!

Kaikki loppuu aikanaan, myös kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta Pippureille olisi suonut vielä vähän jatkoa.

Mutta, jos on pakko lopettaa niin se kannattaa tehdä huipulla!

Hyvää jatkoa kaikille entisille pippureille ja heidän kannattajilleen!

Anonyymi kirjoitti...

ootteko vieläkin noin katkeria kevään sm-kisoista. mielestäni tuo on tyhmää edelleen jauhaa tuollaisesta, aivan kuin mielestänne voittajajoukkue ei olisi ansainnut kultaansa. toki varmasti olitte pettyneitä mutta en ainakaan katsomosta huomannut että olisitte edes onnitelleet muita ja olen kuullut että olisitte vain puhuneet palkintojenjaossa että me kyllä voitimme tänään.. huhhuuh

Anonyymi kirjoitti...

no huhhu toi edellinen.. kai se nyt vähä jäi kaivertamaan ku se jäi niiiiiin pienestä kiinni viimeks. ja ei toi must vaikuttanu mitenkää et olis tosi katkeria siitä!

Anonyymi kirjoitti...

Ihme panettelua väittää että Pippurit olisivat palkintojenjaossa tuollaista väittäneet tai kiistäneet La Stradan voiton. Oletpa pahantahtoinen ihminen ja kerrot jotain kuulopuheita

kata kirjoitti...

Hhahah:D en usko että pippurit mitenkää kovin katkeria oli ku suomen cupin kulta ja sm-kulta on aika hienoja saavutuksia nii ei se heistä katkeria tee jos he siitä osaavat nauttia ja sitä mainostavat!

Viime kevään palkintojenjaossa kukaan ei kyllä mitään tommosta puhunut.Mielestäni on luonnollista jos urheilijat näyttävät tunteensa epäonnituessaan/onnistuessaan.
Helppoa se on anonyymina tulla huutelemaan tänne tommosista asioista mistä itse ei mitään tiedä:)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä Kata:)!ja pippurit,jättäkää tuollaiset kommentit kuin ylläolevan anonyymin omaan arvoonsa...itselleni tulee suuri ikävä teidän vahva teemaisia ja upeita ohjelmia,tasokasta voimistelua ja kaikkea muuta.Olette tehneet sellaisen nousun viimevuosina että siihen ei kaikki pysty.Kertoo suuresta motivaatiosta ja tahdonvoimasta.Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille jatkoon:)

Tiina kirjoitti...

Ei ollu tarkotus antaa kenellekkään sellasta kuvaa tossa postauksessa et oltais jotenki katkeria La Stradalle viimekevään sm kullasta. La Strada oli taitava joukkue eikä kukaan meistä ole väittänyt ettei he olisi ansainneet kultaansa. Harmitus oli keväällä suuri kun se jäi lopulta niin pienestä kiinni kun oltiin niin tasaisia, toinen voitti toisena ja toinen toisena päivänä. Tappio on kuitenki nieltävä, se on urheilussa karu totuus jonka jokainen meistä kyllä ymmärtää ja on aina ymmärtänyt:) Totuus on myös se ettei sinne katsomon puolelle näy aivan kaikkea. Mistäs tiedät vaikka oltais onniteltu La Stradaa harkka hallin puolella? ;) ja kiitos vielä kaikille muille ihanista kommenteista ja tsempeistä!<3

Anonyymi kirjoitti...

koska saa tietää jotain teijän tulevaisuudesta, jatkaaks kaikki tytöt, pääseeks kaikki kisaa yms?

Tiina kirjoitti...

team turun blogi on työn alla , sinne tulee sitten infoa kun se valmistuu ;). voi kyl olla et joku innostuu kertomaan kuulumisia myös tänne, en tiedä ihan tarkalleen, pysykäää kuulolla ;)

Anonyymi kirjoitti...

Minkä päivän lehdessä toi Turun Sanomien juttu oli noista kisoista? :)

Anonyymi kirjoitti...

Ikävä teitä tulee<3