Memory is a way of holding onto the things you love, the things you are, the things you never want to lose.

Noniin. Nyt se on sitten lopussa, niin tää syksy, kuin Pippurit- nimisen joukkueen tarinakin. Tähän pisteeseen on ollu pitkä matka, joka on sisältäny paljon ihania, mutta kans vähemmän ihania hetkiä. Tää homma ei oo todellakaan aina ollu ihan helppoa, vaikka pippurisella asenteella ollaan kuitenki porskutettu aina eteenpäin. Mietitääs tätä kautta hiukan tarkemmin.



Alkukesästä meijän joukkueeseen tuli Iiris ja Amanda Lilium joukkueesta. Kesän alussa meitä oliki sitte aikamoinen kööri kasassa, kakstoista pippuria plus neljä valkkua. Hyvältä näyttää. Kesän aikana porukkaa alko karsiutamaan, kuka mistäki syystä. Alkusyksystä meitä oliki sitte enään yheksän ja maajoukkueringin leirillä kuultiin et Icu ei pysty enään jatkamaan. Lopputuloksena kahdeksan pippuria, kolme valmentajaa sekä valmis ohjelma yheksälle voimistelijalle. Lisäksi meillä abeilla hirvee stressi ekoista Yo kirjotuksista, kaikki vapaa aika kului nokka kiinni kirjassa. kaameeta. Mitä tehdään? Vaihdettiin paikat kaheksalle, ja päätettiin et nyt ei anneta periksi, ja kaikki pysyy terveenä eikä kukaan loukkaannu, Pippurit porskuttaa vaikka mikä tulis! Ja se kannatti. Täs sitä nyt ollaan. Nyt muutama kuukausi myöhemmin, tää kaikki epätoivo ja stressi tuntuu täysin turhalta. Yo kirjotuksista selvittiin, eka SM kulta ja Suomen Cup voitto taskussa. Huikeeta.






Kaikki ei siltikää menny ihan ku sovittiin. Tuli flunssaa ja mykoplasmaa, Esan lonkka kipeytys, ja Aman polvi sano ittensä irti aluekisojen jälkeen. TUL mestiksiä ennen oltiin vähällä taas vaipuu epätoivoon ku jouduttiin vaihtaa paikat seittemälle Aman polven takia. Tässäkö tää taas oli? Miten sen noston, joka ei meinannu kaheksallakaan onnistua kisoissa nyt kävis ku joudutaan muuttamaan?




Viimeistään näis treeneis tajusin, miten voimakas tahto jokasella oikeesti on tähän touhuun ja tiesin et pystytään jos vaan halutaan tarpeeks. Kokkolassa ei ollu tietookaan siitä, et oltais jouduttu muuttelemaan ohjelmaa. mieletöntä.




Nyt siihen pääasiaan. SM kisoihin Turkuun. Lauantain aamuharkka meni ihan hyvin mut sen jälkeen sattu pieni haaveri. Esa, joka olis pitäny paketoida jo alkukaudest kokovartalopakettiin ettei telois enempää itteensä, loukkas isovarpaansa ja se sattu paljon ja luultiin et se murtu . Pistettiin kylmää ja hoivattiin varvasta kokopäivä;) Kisasuoritus meni ok. Pikkuvirheitä mm. pari pudotusta ja Esan perinteinen SM kisojen sooloilu. Kaikki ei ollu kyl ihan tyytyväisiä omaan suoritukseen eikä iltkulta vältytty. Saatiin kuitenki hyvät pisteet ja päätettiin; huomenna vaan naaatiskellaan;) Kisojen jälkee suunnattiin Junnun luo tortilloille NAM ja kattoo kisavideoo. Kaheksan aikaan jokanen suuntas kohti omaa ihanaa sänkyy ja aamulla saatiinki nukkuu pitkään! Vihdoinki oli se päivä mitä kaikki oli niin kovasti odottanu, FINAALI PÄIVÄ! Esa skippas aamu harkan valmentajien kehotuksesta ku varvas ei ollu kovin hyväs hapessa. Chillailtiin pukkarissa virallisen kisabiisin tahtiin,niinku aina....

http://www.youtube.com/watch?v=7DwYss_ndZs

..kunnes piti mennä vetäsee viimenen rutistus. Elintärkeä tsemppihuuto ja sit mentiin. Suoritus oli kauden paras ja fiilis oli ihan loistava. Tuntu et koko Kupittaa repes jo nostojen ja heittojen kohdalla, mut lopussa se repes lopullisesti. Kiitos kaikille kannustajille<3 Helpotus ja tyytyväisyys valtas mielen, mut samalla kans haikeus. Siinä se oli, vimppa kisasuoritus näitten tyttöjen kanssa:`(



Pisteet oli kauden parhaat ja samalla selvis et se, mikä keväällä jäi niiin pienestä kiinni, oli nyt vihdoinki meijän <3 Saatiin seuralta ruusut ja mentiin palkintojen jakoon. Suomen Cupin palkintojen jakoon katsomosta riensi kans vielä keväällä joukkuees olleet Pake Julkku ja Kata. Sitte räpsittiin aikamoinen albumi kuvia meijän kahden uuden ja yhden vanhan pojan kans;) Kiitos kaikille onnittelijoille ja onnea kaikille mitalisteille!<3




Kupittaalta suunnattiin Maskuun mökille viettää yhteistä saunailtaa Bixujen kans SM juhlien merkeissä. Ilta kulu kivasti saunoen syöden ja juoden. Jäätiin mökille yöks ja ahkerimmat panostajat esim. minä, lähti mökiltä aamulla kouluun ;) Kiitos kaikille kivasta kauden päätöksestä!!




Tiistaina vuorossa oliki Turun Jyryn joulumyyjäiset ja saatiin kivasti kerättyy rahnaa joukkueelle ja seuralle. Onnittelijoita riitti tässäkin tapahtumassa rutkasti, päälimmäisenä mieleen jäi tuntematon mies joka ei ostanu mitään mut laitto meijän joukkueen kassaan 20 e setelin kannatuksen vuoks! Kiitos ! Puurojuhlassa meijät valittiin vuoden joukkueeks ja saatiin Jyryltä raha stipendi joukkueelle. Loppu viikko kulukin pokaalia remontoidessa ja lepäillessä, kunnes perjantaina koitti ekat Team Turun treenit.




Vaikka suurin osa meist tytöistä ja kaikki valmentajat jatkaa Team Turun rivistöissä, ei Pippureista luopuminen oo ollut helppoa, vaan aikamoinen tunteitten sekametelisoppa. Kuus vuotta oon ollu Pippuri ja nyt en yhtäkkiä ookkaan… outoa. Yhdistyminen tuo tullessaan hyviä ja vähän kans huonompia juttuja joitten sulatteleminen vie aikaa, mut uskon et täst tulee viel jotain hyvää!;)




Pippureista jää meille kaikille ihanat muistot. Hauska leikki on parempi lopettaa ennen ku se muuttuu tyhmäksi. Toisen tarinan loppu on uuden tarinan alku……sitä odotellessa...